Tiia Henriksson on vieraileva kirjoittaja Kolmen blogissa 

Hei, olen 30 ikävuoden rajapyykin ohittanut luonnonkosmetiikkabloggaaja. Minulta löytyy kauneudenhoidon saralta ammattitutkinto, sekä useita käytyjä kursseja ja valmennuksia vuosien varrelta. Kauneudenhoidon lisäksi kestävä kehitys on lähellä sydäntäni ja olenkin opiskellut sitä 4,5 vuoden ajan. Blogini löydät Instagramista nimimerkillä: tiia.henriksson

Kolmisen vuotta sitten katsoin itseäni surullisena suihkun jälkeen peiliin. Jokaisella kerralla, kun haroin hiuksiani, minulla jäi tuppo niitä käteen. Parturi-kampaajaksi joskus valmistuneena muistin, että ihmiselläkin on ns. karvanlähtösykli olemassa, mutta hiukset ovat lepo- ja kasvuvaiheessa kuitenkin eri aikoihin, jolloin meidän ei pitäisi välttämättä huomata tätä niin kutsuttua karvanlähtöaikaamme näin selkeästi.

Huolestuin. 

Aikaa kului, mutta hiustenlähtö-ongelmani ei ottanut laantuakseen - päin vastoin

Minulla alkoi esiintymään nousujohteessa olevan hiustenlähtöni lisäksi myös päänahan kutinaa ja rasvoittumista. Minulla on ollut koko ikäni ennemminkin kuiva kuin rasvoittuva päänahka, joten tiesin sisi aiheuttavani uudet ongelmani itse tekemällä jotain eri tavalla kuin ennen.

Tein ns. tukistustestin ja diagnosoin itselleni äkillisen eli telogeenisen hiustenlähdön. 

Tukistustesti tehdään seuraavasti: 

• Ota nippu hiuksia etusormen ja peukalon väliin ja tukista kevyesti. 
• Tee testi useasta eri kohdasta hiuspohjaa.
• Mikäli tukistaessa irtoaa 0-4 hiusta kerrallaan se on vielä normaalia, mutta suurempi määrä kertoo hiustenlähdöstä.

Mietin pitkään mikä on muuttunut. Olen aina käyttänyt milloin mitäkin shampoota ja hoitoainetta, joten mikään yksittäinen tuote se ei voinut olla. Olihan hiukseni ”tottuneet” alati vaihtuviin hoitokeinoihin ja tuotteisiin, eikä tällaisia ongelmia ole ollut koskaan ennen. 

Söin samalla tavalla kuin ennen, olin stressaantunut samalla tavoin kuin ennen, söin samoja lääkkeitä kuin ennen ja silti minulla oli tuppoja kädessä joka suihkun jälkeen. 

Minua hävettää näin jälkikäteen myöntää, että noina aikoina, astuin kaikkiin niihin sudenkuoppiin mitä kampaajana minun olisi pitänyt osata välttää. 

Ensin yritin saada hiusten rasvoittumisen kuriin pesemällä hiuksia useammin. Noh, sehän sai ne vain rasvoittumaan entisestään, kun ihon hydrolipidikalvon toimintaa järkkyi liiallisesta pesemisestä, sekä se alkoi vain entistä enemmän ja nopeammin rasvoittumaan. Aivan niin kuin kasvotkin tekevät pahimmassa tapauksessa, mikäli niitä pesee itselle liian voimakkailla tuotteilla! Kyllähän_minä_tämän_tiedän! 

Sen jälkeen sain päähäni - kirjaimellisesti, että ehkä hiustenlähtö johtuu siitä, että hiukset eivät ole tarpeeksi ravitut ja ne katkeilevat huonoa kuntoaan. Ei muuta kuin lukuisat hiusmaskit kaupasta päähän ja tyytyväinen ilme naamalle, kun silikoni sai hiukseni luisumaan käsissäni kuin kissan karva konsanaan! Noina hetkinä minua ei edes haitannut se, että hiukseni olivat niin päätämyöden ja niin ilman volyymia kuin vain olla ja voi, sillä olihan niillä nyt niin ”hyvä olla”! 

Hiustenlähtö ei loppunut - aivan kuten arvata saattaa

Samoihin aikoihin aloin käyttämään ihoni hoidossa pelkkää luonnonkosmetiikkaa. Hetken päästä vaihdoin myös hiustenhoitotuotteet luonnonkosmetiikkaan ja sain uuden ongelman itselleni aikaiseksi. Nyt myös hiusteni pituudet tuntuivat lähmäisiltä. 

Olin kuitenkin päättänyt aatteellisista syistä sekä itseni sivistämisen jälkeen, että luonnonkosmetiikka oli se ainut vaihtoehto minulle ja sen vuoksi jatkoin sitkeästi tuotteiden parissa. Tämä palkittiinkin jo muutaman viikon päästä, kun tämä edellä mainittu lähmäisyys katosi hiuksistani. Jes! 

Kului aikaa ja huomasin, että hiukseni eivät enää rasvoittuneet niin pahasti. 

Olin tyytyväinen.

Edellemainittujen aatteellisten syiden vuoksi lähdin lopulta myös koittamaan paloina myytäviä kosmetiikkatuotteita pulloissa olevien sijaan. Vähemmän roskaa, enemmän tuotetta ja kaiken päälle niin helppo pitää mukana!

Hurahdin.

Ei mennyt kauaa, kun aloin huomata muutoksia hiuksissa ja hiuspohjassani. Kaipaamani volyymi ilmestyi hiirenhäntä-hiuksiini. Hiuksiani oli myös helpompi käsitellä, sillä ne eivät olleet enää niin luonnottoman liukkaat, vaan ihanan taipuisat ja kuohkeat. Huomasin myös, että hiusten lähtö oli vähentynyt.

Mitä hiuksilleni sitten kuuluu nykypäivänä, tämän pitkän matkan jälkeen? 

Eivät hiukseni ole taikaiskusta hevosen jouhiksi muuttuneet, mutta käsi sydämellä voin ilmoittaa, että olen löytänyt tämän kolmen vuoden mittaisen matkani päätteeksi tuotteen, jota rakastan, josta on ollut apu kuivan päänahan hoitoon ja joka on viimein rauhoittanut päänahkani.

Tuotteen nimi on Kolme Cosmeticsin Kehäkukka + Sitrus -Palashampoo. 

Erityisesti pidän tässä palashampoossa siitä, että se sisältää rasvaprofiililtaan kuivia öljyjä, jotka minimoivat hiuksen pintaan jääviä öljy-ja saippuajäämiä. Se ravitsee myös aidosti hiuksiani ja hiuspohjaani eikä ole vain lumelääke. Kehäkukka-Palashampoo on myös hellavarainen ja sitä seikkaa arvostan erityisesti, sillä muistissani on mitä liian voimakkaasti pesevä tuote minulle aiheuttaa. 

Milloin sinun matkasi kohti paremmin voivaa hiuspohjaa alkaa? Ota tästä vinkit talteen ja pääse helpommalla kuin minä ;)

xoxo

Tiia